Riittääkö edes elämä siihen
että opin hellittämään
että annan itseni olla
lakkaan vahtimasta
tehtyjä ja tekemättömiä
ja kelpaan minullekin näin
riittääkö se siihenkään
että ymmärrän todella
häviävien hetkien arvon
etten purista niitä hengiltä
vaan osaan tarttua hellästi
ja päästän sitten valumaan
suloisina virtoina käsistäni pois
riittääkö tämä elämä
ylipäänsä mihinkään
vai vieläkö viimeisenäkin päivänä
yritän lepytellä ja selittää
miksen ole enempää ehtinyt
-
ei taida riittää
mikään maailman aika
tulemaan valmiiksi asti
on vain jatkettava harjoitusta
toistettava samoja asioita
aamusta iltaan
uudelleen ja uudelleen
ja opittava vähän kerrallaan
rakastamaan paremmin
tätä keskenkasvuisten matkaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti