lauantai 21. huhtikuuta 2012

Varjo


Itse valitsin kerran olla sinun varjosi
Laahasin onnellisena perässäsi
Kuvitellen olevani siten vähän enemmän
Olinhan löytänyt elämälleni tärkeän tehtävän

Joskus uskalsin hiipiä hetkeksi edellesi
Koitin kasvaa suureksi rinnallesi         
Mutta palasin pian paikalleni takaisin
Enhän tiennyt itsekään mitä silloin halusin

Kunnes kerran ikäväkseni huomasin
Minusta oli tullutkin toisenlainen varjo
Sellainen joka kaivetaan esiin sateella
Ja piilotetaan nurkkaan paisteella

Olin ruma ja rikkinäinen
Turha ja yksinäinen

Nyt olen vihdoin vapaa siitä hämmennyksestä
Olen enää muisto varjosta entisestä
Minulla on omat vahvat jalat
Ja ne astuvat mihin milloinkin itse tahtovat



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti