sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Mieleni pukeutuu mustaan

Taidan pelätä ihan kuollakseni elämää
sillä varmasti jos uskaltaisin nyt elää
kuolisin aivan kohta

kuolisin liian nuorena kesken kaiken
ja nämä olisivat viimeiset rivini
vain tämän verran olisin ennättänyt

ja jotten kuolisi itselleni yllättäin 
teen sitä pikkuisen joka päivä
olen varmuudeksi alati varuillani

ajan viimeisiä risteyksiäni
elän sekunteja sitä ennen ja sen jälkeen
kuuntelen seisahtuneita puheluita


vuodatan jo vähän kyyneliäkin  
tai ainakin mieleni pukeutuu mustaan
astelee hitaasti kohtii kylmää kirkonmäkeä

Ja kun minä näin pelkään kuollakseni elämää
elämä ei pääse ikinä minua liikaa lyömään

eikä kyllä sen puoleen hyvällä yllättämäänkään















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti