Kirjoituksia keskeneräisestä ja keskenkasvuisesta elämästä. Siitä, miten syntymän ja kuoleman välillä ei ehdi mitenkään tulla valmiiksi.
Ja siitä, kuinka kaunista tekeilläkin oleva elämä voi olla.
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
Tervehdin uusia unelmia
Tervehdin uusia unelmia vuorenkorkuisia ulapanlevyisiä avaria ja syviä niitä näkyviä ja piileskeleviäkin
tulemme tutuiksi mehän aivan syleilemme jo eikä minua pelota yhtään että tipun kun taivas meren yllä loppuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti