Sinä aina toisinaan
kätkeydyt kokonaan minulta
katoat noin vain näkyvistä
jonnekin omille teillesi
aivan kuin kiusallasi liukenisit
ja sitten tulee tämä
suunnaton ikävä
ja ajaa etsimään sinua
etsimään lisää valoa
näille varjoisille reiteille
Mutta entä jos se oletkin ollut koko ajan sinä!
joka olet kätkenyt minut kätesi alle
piilottanut kämmenesi suojaan
ja siellä minä törmäilen hämärissä
sinun suurten sormiesi seinämiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti